Laila Hietamies Volgorde van de boeken

WW1 on the Eastern Front.

Keskellä kauneinta kesää 1941 miehet oli kutsuttu palvelukseen, heitä ja hevosia lastattiin kuorma-autoihin, mutta Leppäniemi istui puiston penkillä ja mietti omia asioitaan. Hän tiesi, että häntä odotettiin, mutta hänen oli pakko selvittää ajatuksensa. Talvisodan aikaan hän oli tuntenut miestensä kiintymyksen ja kunnioituksen, mutta haavoittumisen myötä hän oli omasta mielestäänkin muuttunut. Ja nyt... nyt hän loukkasi vierasta naista, sodassa kaatuneen ystävänsä vaimoa, naista, jota hän oli aina ihaillut ja palvonut.

Ratsuväkiprikaati joutuu Kannaksen suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 koviin taisteluihin Viipurinlahden saarilla ja kokee suuria menetyksiä. Kesän raskaiden koettelemusten jälkeen rakuuna Tukeva on muuttunut mies niin kuin kaikki Kannaksen tulimyrskystä selvinneet. Sekasorron ja kiivaiden pommitusten keskelläkin rakkaus on väkevä voima; Liisa Lunden uhmaa kaikkia turvallisuusmääräyksiä päästäkseen tapaamaan ratsumestari Leppäniemeä. Kirjeet eivät kulje, lomat on peruutettu, kotirintamalla tiedetään sotatilanteesta hyvin vähän. Naiset yrittävät hoitaa arjen askareita ja hankkia lapsille syötävää. Kannaksen asukkaat joutuvat jälleen jättämään kotinsa, ja tiet täyttyvät evakoista. Jotkut kohtaavat määränpäänsä jo matkalla niin kuin ne sadat uhrit jotka tuhoutuvat tai haavoittuvat Simolan asemalla ammusjunan räjähtäessä siviilijunan vieressä. Suomen itsenäisyydellä on kalliit lunnaat.

Rakuuna Vartiainen istui pöydän takana pää painuksissa. Ratsumestari Vehmas keskeytti hiljaisuuden. - Naisen nimi? - Anja Vasiljeva. Omaa sukua Piiparinen. Inkeriläinen. - Sungusta? - Kylän opettaja. - Raskaana? - Neljäs kuukausi. - Tiedättekö Vartiainen, että minulla ei ole oikeutta antaa teille lomaa. Nainen ei synnytä vielä. Lisäksi hän on vihollinen. Hänet on pakko palauttaa Sunkuun. Älkää edes pienissä kuvitelmissanne suunnitelko karkaavanne, Vartiainen! Yhden naisen takia!

Talvisodan varjo ei väisty ihmisten yltä; hautausmaan kummut ovat ristien peittämät. Lesket käyvät haudoilla miltei päivittäin, sillä on vaikea unohtaa ja aloittaa uusi elämä. Myös Vehmaksilla on edessään paljon opittavaa. Ilona ja Mikael saivat kymmenen vuoden odotuksen jälkeen Veikosta miehen ja isän, mutta tämä ei ole unohtanut pommituksissa kuollutta vaimoaan. Ja aina kauniin naisen nähdessään hän tempautuu yhä tunteidensa mukaan. Tukevan ja Iitan koti Antreassa on jäänyt vihollisen puolelle, ja heidän on aloitettava uudelleen aivan tyhjästä. Ja juuri kun vähän valkenee, tulee miehille käsky kertausharjoituksiin, kohti tuntematonta päämäärää.