Ei kukaan muu

Meer over het boek

Keskenään kietoutuneet tarinat ja pohdinnat kuvaavat ihmisiä yhteiskunnassa, joka "lakkaamatta puhuu vaivoistaan, ainakin niin kauan kuin suurempi kärsimys säästyy heiltä ja heillä itsellään ei ole suurempia suunnitelmia". Kirja on kirjoitettu vastalauseena kaikkialla tuntuvalla uupumukselle, kyvyttömyydelle havaita inhimillisiä tapoja ja tapattomuuksia, ja se haastaa "syvän profaanisuuden" tunteen. Samalla se on yritys paeta välinpitämättömyyttä.